In Opiskelu, Yleinen on 12.11.2008 kirjoittanut Samilisko Avainsana(t): pohdinta, tuleva
Heräsin tässä ajatukseen, että vuoden päästä pitäisi opinnäytetyön olla julkaisu- tai ainakin esitarkastusvalmis, ja sitä myöten opintojen todella vähissä. Toivon mukaan tuleva joulu on siis viimeinen päätoimisena opiskelijana. Ajatus on innostava, mutta myös jotenkin pelottava. Ensimmäistä kertaa elämässäni olen tilanteessa, jossa tulevaisuus ei ole kiinni siitä, olenko tarpeeksi hyvä päästäkseni jonnekin, vaan pitää kyetä markkinoimaan itsensä tulevalle työnantajalle.
Vuoden aikana pitäisi myös saada paljon aikaan, esimerkiksi se paljon puhuttu opinnäytetyö ja tällä hetkellä vielä lähes sadan opintopisteen edestä opintoja. Ja kun tavoitteena on vielä tehdä kaikki mahdollisimman hyvin, on koulussakin vielä tekemistä yllin kyllin. Tähän kun vielä lisätään töiden teko koulun ohella ja mahdollisen tulevan työpaikan etsiminen, ei aika käyne jatkossa(kaan) pitkäksi.
Pitkälle on kuitenkin jo nyt päästy, siitä voi olla itseensä tyytyväinen jo tässä vaiheessa. Yhtään opintosuoritusta ei ole rästissä, enkä niitä aio jatkossakaan rästiin jättää. Se riittäköön tavoitteeksi tällä hetkellä.
In Harjoittelu, Yleinen on 13.05.2008 kirjoittanut Samilisko Avainsana(t): MP, pohdinta, tulevaisuus, työt
Kun mainitsee olevansa harjoittelussa sairaalakoulussa, saa yleensä yhden tai useamman katseen osakseen. Jotain asioista tietävät ovat useimmiten enemmän tai vähemmän kauhuissaan, osalle joutuu selittämään juurta jaksaen, mistä on kyse. Kaikkein paras joukko ovat kuitenkin ne, jotka oikeasti tietävät, mistä asioissa on kyse. Useimmat jälkimmäisen joukon edustajista puhuvat sairaalakoulusta pelkkää hyvää. Itsellänikään ei ole mitään pahaa sanottavaa ainakaan nykyisestä harjoittelupaikastani, muista sairalaakouluista en tiedä.
Otsikon toteamus tuli vastaan eilen, kun olin keikkahommissa Helsingin Diakonissalaitoksen lasten intensiivihoidon osastolla. HDL on viimeisin työnantajani, jonka leipää on tarkoitus pureskella koulun ja kesätöidenkin ohessa. Ensikosketus eilen iltavuorossa tuntui mielenkiintoiselta, haastavalta, mutta mielekkäältä. Katsotaan, miltä näyttää muutaman vuoron jälkeen. Töitä ainakin näyttäisi riittävän, päätellen puhelimen soinnista ja tulleista viesteistä. Matka vain hiukan harmittaa, edessä on aina vähintään junamatka Pitäjänmäkeen.
En ole vieläkään oikein varma, onko mielenterveystyö minun juttuni, mutta kummasti sieltä suunnalta näytän itseni löytävän. Nytkin kutkuttelee mielessä ajatus hakeutua keikkatöihin Järvenpäässä sijaitsevaan, psyykkisesti oireileviin lapsiin erikoistuneeseen lastenkotiin. Samoin opinnäytetyötäni mietin, ja joku mielenterveystyön ja seurakuntaelämän yhdistävä aihe kiinnostaisi tällä hetkellä erityisesti.
Harjoittelu alkaa olla lopuillaan, ja haikella mielin olen lähdössä. Ehkä koululta aukeaisi sijaistarpeen myötä mahdollisuus käydä silloin tällöin kääntymässä. :) Nyt on kuitenkin tullut aika siirtyä eteenpäin. Kesätöiden kautta kohti monikulttuurista ammatillisuutta ja seuraavaa harjoittelu sen tiimoilta. Katsotaan, mihin elämä kuljettaa…
In Yleinen on 06.11.2007 kirjoittanut Samilisko Avainsana(t): fiilis, havaintoja, LN
Maailma on pieni paikka. Eilen puhuttiin nuorisotoimistossa Diakin tavasta tuutata paperia maailmalle. Puheena oli ensimmäisen vuoden opintoihin kuuluva ammattianalyysi -tehtävä, jota joku opiskelija oli ollut tekemässä varsinaisen nuorisotyön puolella, rippikouluvastuussa olevasta työntekijästä. Tänään puhutiin kyseisestä tehtävästä pikkuveljen kanssa, joka oli ylpeä saatuaan sen ajoissa valmiiksi. Mainitsin Malmillakin käyneen opiskelijan, ja hetken arpomisen jälkeen todettiin, että kyseinen opiskelija on veljen ryhmässä. Maailma on pieni.
Matkani harjoittelupaikoille kulkee lähes aina Malmin aseman ja Ala-Malmin torin kautta. Ostoskeskuksen lisäksi torin varrella sijaitsee sosiaalipalvelutoimisto, ja jompikumpi tai näiden yhdistelmä vetää puoleensa enemmän tai vähemmän yhteiskunnan marginaaliin joutuneita, ts. vähäosaisia. Asemalta kauppakeskukseen johtavassa tunnelissa on harva se päivä joku muusikko/muusikoita, osa taitaviakin, osa vähän vähemmän. Varsinaisen torin puolella törmää useimmiten tukevasti humalaisen joukon, joka selvittelee ongelmiaan vähemmän hienotunteisesti. Siihen päälle kansalaisuuksien kirjo, ja pääsee näkemään melkoisen läpileikkauksen suomalaisesta yhteiskunnasta. Silmiäavaava kokemus maalla kasvaneelle.
