… ja kättä puristaa / Nyt meidät yhteen liittää vain muistojemme maa. / Jäi jälki sydämiimme, jälki unelmiin. / Teille laulamme nyt näkemiin. ..
Viikot vierähtivät, ja näin ollaan tultu pisteeseen, että harjoitteluvaihe on päättynyt. Tänään olimme harjoittelija- ja ohjaajajoukolla Kirkkoherran kanssa lounaalla, ja siinä tuli päälimmäisiä tuntoja purettua. Maanantaina olisi aika palata koulunpenkkiin, tosin vain päiväksi. Paljon hyviä muistoja ja kokemuksia jää käteen. Matkan varrella tuli vastaan paljon hienoja ihmisiä, joiden työskentelystä oli ilo oppia. Äärimmäisen hieno kokemus kaiken kaikkiaan, ja negatiivista on vaikea löytää. Suurin oppi harjoittelusta tulee varmasti jälkikäteen, ja pureskelu jatkunee vielä pitkään. Toisaalta sorvin ääreen tulee palailtua tännekin suuntaan useaan otteeseen, varhaisnuorten hiihtolomaleirin ja rippikoulujen tiimoilta.
Näihin kuviin ja näihin tunnelmiin – täältä tähän. Tämä blogi palannee ilmoille keväämmällä, silloin uusin teemoin ja uusin haastein, kun vuorossa on Mielenterveys ja Päihteet -opintojakso.
Ei huomispäivän teitä voi kukaan aavistaa.
On joskus kyyneleitä ja joskus naurattaa.
On yksi, joka pysyy, kaiken ymmärtää:
Jeesus vierellemme aina jää
