Tampere, ja siellä Vakoilumuseo, Hämeenkadun Rax ja Hakametsä on nyt nähty. Retki meni hyvin, ja isät ja pojat, sekä jokunen tyttökin tuntuivat viihtyvän. Lätkäpeli ei sinällään ainakaan allekirjoittaneessa herättänyt kovin suuria tunteita, mutta saipa ne edes kolme maalia tehtyä. Ja Jokerit voitti, mikä lienee Helsingin suunnasta tulleille positiivinen asia.
Bussimatkat menivät mp3-soittimen napit korvissa ja mukiinmenevän kirjan parissa. Totesin, että Creativen korvan sulkevat kuulokkeet ovat vähän turhankin hyvät, kahteen kertaan huomasin, että joku puhuu edessä jotain vasta, kun näin henkilön mikrofoni kädessä. Pidettiin siinä sitten tietokilpailua Tampereesta ja kiekosta, sekä tulosveikkausta illan peliin. Joku pääsi ilmeisesti aika lähelle, mutta useimmat veikkaajat pienet loppunumerot yllättivät.
Paluumatkan hartaudessa puhuttiin meille tärkeistä ihmisistä ja siitä, kuinka tärkeää on viettää aikaa heidän kanssaan. Tämä matka tarjosi monelle juuri sitä. Oli hauska nähdä, miten isät ja lapset viihtyivät keskenään, ja miten korostetunkin hyvää huolta isät lapsistaan pitivät. Lastenpahoinvointia koskevasta uutisoinnista huolimatta oli hyvä nähdä, että ainakin jossain lapsilla on vielä hyvä olla.
Ikävämpänä uutisena ohjaajani soitti kesken ottelun ja kertoi olevansa ainakin kaksi viikkoa sairaslomalla. Tämä vaikuttaa puolestaan harjoitteluuni, eli parin viikon ajan olen paljolti omillani, ja siten joudutaan miettimään, mitä pystyn ja haluan tehdä, mitä en. Muuten ohjelma pysynee samana, mutta huomiselle suunniteltu kerhon päätösretki jää väliin jo pelkästään vastuukysymyksien takia, ja luultavasti pari oppituntia siirtyy tuonnemmaksi. En pidä hyvänä ideana mennä vieraaseen kouluun, jossa on jo valmiiksi ollut vaikeuksia yhteistyön kanssa, täysin kylmiltään. Kokemukset oppituntien pidosta olisivat kyllä hyviä, mutta tässä tilanteessa en aivan koe olevani valmis.
Tilanne kuormittaa myös muita työntekijöitä, kun kaksi yhdeksästä nuorisotyönohjaajasta on yhtä aikaa pitkällä sairaslomalla. Yhden ollessa työalavastaava, jää kuuden harteille paikata parhaansa mukaan muita. Aika kova homma jo valmiiksi kuormitetuille ihmisille. Toivottavasti kaikki kääntyy parhain päin ja tästä kaikki selviämme!
