Harjoitteluani ohjaava “opettaja” kävi tänään Viikissä. “Opettaja” siksi, että kyseinen henkilö on korkeintaan tuntiopettaja, päätyönään virassa oleva nuorisotyönohjaaja Järvenpään seurakunnassa. Tilanne sinällään oli varsin mielenkiintoinen, että ohjaajani ja “opettaja” ovat työtovereita kahdenkymmenen vuoden takaa, ja minä & “opettaja” viime kesältä.
Itse asiassa koin positiivisena asiana, että tilanteessa oli kaksi minut varsin hyvin tuntevaa ihmistä, siitä saa itsekin aivan eri lailla irti. Keväällä harjoittelussa näin ohjaavan opettajan toista kertaa ohjauspalaverin aikana, eipä ollut kummempaa sanottavaa hänellä. Tällä kertaa pääsimme aika hyvinkin asioiden ytimiin, ja tuntui, että harjoituskokemuksista oli helppo puhua. Lisäksi kun opettajan rooliakin vetävä on tehnyt parikymmentä vuotta töitä alalla, on näkemys ehkä vähän eri luokkaa kuin yleensä vain jonkun opettajan, joka on ollut saapuvilla.
Keskustelusta jäi hyvä fiilis, ja ehkä hiljalleen alkaa uskoa, että se saatu positiivinen palaute voi pitää paikkansakin. :) Välillä tuntuu, ettei noin hyvää palautetta pitäisi saadakaan…
Aamusta olin päiväkerhossa katselemassa ja tekemässäkin. Lasten kanssa on edelleen kiva olla. Ja pääsinpä sotkemaan käsiänikin, taikataikinaa leipomassa. Siitä sitten tehtiin joulukoristeita piparimuoteilla. Taikina ei ollut paras mahdollinen, mutta silti saatiin hienoa aikaan!
Ikävämpi tapaus oli illan kokkikerhossa, kun poika otti ja oksensi kesken ruuanlaittotapojen opiskelun. Meni suunnitelmat vähän uusiksi pienen hetken ajaksi, kun saatiin jäljet siivottua, äiti kiinni ja taas vauhdista kiinni. Saatiin tehtyä hyvää välipalaa kuitenkin.
