Eilisen juhlan jälkimainingeissa mietin, kuinka vaikeaa nykyisellä seurakuntamallilla olisi työskennellä ilman sen kaikkia työntekijöitä. Tunnin verran kekkereiden jälkiä siivonneena on taas hiukan helpompi nostaa hattua suntioille, joiden työpanosta osaa harvemmin arvostaa, ainakaan, jos työt on tehty. Se kyllä huomataan, jos ei ole. Lauantaiseen hiljaisuuden päivään suntio (vahtimestari) tuli työntekijöistä ensimmäisenä ja lähti viimeisenä, ja teki meistä varmasti eniten töitäkin. Helppohan sitä on valmiiseen pöytään mennä.
View more by category: Opiskelu (20), Harjoittelu (14), Yleinen (3), Blogi (1). Or by month: marraskuu 2008. Or visit the Complete Archive.
