Maailma on pieni paikka. Eilen puhuttiin nuorisotoimistossa Diakin tavasta tuutata paperia maailmalle. Puheena oli ensimmäisen vuoden opintoihin kuuluva ammattianalyysi -tehtävä, jota joku opiskelija oli ollut tekemässä varsinaisen nuorisotyön puolella, rippikouluvastuussa olevasta työntekijästä. Tänään puhutiin kyseisestä tehtävästä pikkuveljen kanssa, joka oli ylpeä saatuaan sen ajoissa valmiiksi. Mainitsin Malmillakin käyneen opiskelijan, ja hetken arpomisen jälkeen todettiin, että kyseinen opiskelija on veljen ryhmässä. Maailma on pieni.
Matkani harjoittelupaikoille kulkee lähes aina Malmin aseman ja Ala-Malmin torin kautta. Ostoskeskuksen lisäksi torin varrella sijaitsee sosiaalipalvelutoimisto, ja jompikumpi tai näiden yhdistelmä vetää puoleensa enemmän tai vähemmän yhteiskunnan marginaaliin joutuneita, ts. vähäosaisia. Asemalta kauppakeskukseen johtavassa tunnelissa on harva se päivä joku muusikko/muusikoita, osa taitaviakin, osa vähän vähemmän. Varsinaisen torin puolella törmää useimmiten tukevasti humalaisen joukon, joka selvittelee ongelmiaan vähemmän hienotunteisesti. Siihen päälle kansalaisuuksien kirjo, ja pääsee näkemään melkoisen läpileikkauksen suomalaisesta yhteiskunnasta. Silmiäavaava kokemus maalla kasvaneelle.
