Tänään se alkaa virallisesti: Harjoittelu Malmin seurakunnassa (Viikin piiriin painottuen), varhaisnuorisotyössä. Kirkon virkaan suuntautuneena tämä harjoittelu ja koko meneillään oleva opintojakso on ehkä tärkein opiskelujeni kannalta. Valitettavasti tähän saakka se on ollut jossain määrin pettymys, mutta palataan siihen ehkä myöhemmin.
Odotan harjoittelua innolla, sen olen tässä ajassa jo ehtinyt oppimaan, ettei koulun penkissä opi juuri mitään, vaan käytäntö opettaa sen minkä opettaa. Harmi vain, ettei koulusta saanut kovinkaan paljon eväitä käytännön opetteluun, ainakaan kirkon puolella tehtävään viikkotoimintaan. Varhaiskasvatuksesta ja rippikoulusta kyllä puhuttiin. Niistä ei vaan kovin paljoa ole hyötyä tähän aikaan vuodesta. Säälin eritysnuorisotyössä harjoittelevia opiskelijatovereitani.
Tästä viestistä ei ollut tarkoitus tulla näin negatiivista. Syytän Diakia. :) Kävin jo harjoittelun tiimoilta 1.-3. -luokkalaisten syyslomaleirillä, ja viihdyin erittäin hyvin. Tiimi toimi, ja palautettakin saatiin. Lapset olivat mukavia, ja säätkin suosivat. Kaikin puolin voittoisa kokemus. Hyvältä tuntuu myös se, että tunnen olevani tervetullut Malmille, muutenkin kuin ylimääräiseksi työkädeksi. Huomaan, että harjoitteluuni on käytetty aikaa jo tässä vaiheessa, ja sitä on suunniteltu todella hyvin. On kiva mennä!
